sunnuntai 11. tammikuuta 2015

Päiväpeitteen voimaannuttava vaikutus...

Uusi asuntoprojekti piti pariskunnan kiireisenä. Vasikään saatu sänky  vielä askaroittaa, sillä väri ei ollut sitten lopultakaan Arkkitehdin mieliväriä. Mutta päättivät katsoa hetken, jos vaikka päiväpeitteellä olisi vaikutusta asiaan.
-Tulehan nyt katsomaan, löysin mielestäni mukiinmenevän ratkaisun, tuumi Puoliso, jolla oli esteettistä tajua vaikka muille jakaa.
Päiväpeitteen kankaan löysin varastoistani - kastoin sen vesi-sokeriliuokseen 
ja elmukelmun avulla muokkasin sen kuivamaan sängyn  muotoon. 
Tyynyt ovat Minikirppikseltä, tuo mustekala on Turun desing-markkinoilta, se on rintakoru.
 -Muuten ihan hyvä, kultaseni, totesi Arkkitehti, mutta tuo mustekala tuossa ei mielestäni ole meille sopiva.
-No koitetaan ilman, se ei minullekaan nyt oikein ole osunut vielä oikeaan kohtaansa, kunhan kokeilin, myöntyi Puoliso.
 -Noin, mitä nyt tuumit?
Arkkitehti nyökytteli ja samalla hymyili huomatessaan omat Aku Ankan retrokappaleet lempituolillaan.
Kello on  ensimmäiseltä New Yorkin matkaltani, 90-luvun alkupuolelta, 
China townin katumyymälästä. En henno heittää roskiin, grafiikka miellyttää.
 -Laitoin tuon Nykistä tuomamme kellon myös esille, minusta se voisi hyvinkin sijaita tässä huoneessa, totesi Puoliso, joka enimmäkseen oli se tiloja sisusti.
-Se voi hyvin odottaa sijoitustaan vielä, ei kannata hosua, lisäsi
 Arkkitehti oli jotenkin poissaolevan näköinen ja syy siihen selvisi, kun  siirryttiin keittiön puolelle.
Tiskiallas on Minkirppikseltä, hankittu Jääkiekkoilijan ja Mallinalun kotispahan,
 eli toimii tässä mallina siitä kokoluokasta, jollaista tiskikomuuttia tähän etsin...
 -Tiskiallas on edelleen probleema, murahti Arkkitehti ja otti itselleen hermoja lepuuttavan lasillisen valkoviiniä. Tämä malli näyttää nyt sen, mitä olen suunnitellut eli vesipiste, pieni allas  ja lisäksi jokin hyllykkö tulisi suunnilleen noille sijoilleen.
-Mikrolle pitää myös löytää paikka, huomasi Puolisokin, joka alkoi huolestua Arkkitehdin mielialasta.
 -Älä nyt hermostu, meillähän on vaikka kuinka paljon erilaisia kataloogeja, joista voimme poimia sopivan keittiökalusteen. Otat nyt vaan rauhassa. Taidan laittaa meille kahvit ensihätään ja sitten voimme levätä hetken.
Niin uusi sänky vihittiin käyttöönsä. Lepohetkestä muodostui todella rentouttava.

perjantai 9. tammikuuta 2015

Sänky taloon

-Nyt riitti tuo kapealla futonilla nukkuminen, totesivat Arkkitehti ja Puoliso yhdestä suusta, kun uusi sänky saapui. Kyllä nyt kelpaa.
-Minun pitää nyt miettiä tuo sängynpeite ja tyynyt,  tuumaili Puoliso ja oli hyvillään. Futoni oli ollut todella ahdas kahdelle, vaikka läheisyys parisuhteeseen kuuluukin.
 -Siinä se nyt on, totesivat ja havaitsivat samalla, että seuraava hankinta olisi päiväpeite. Tuota kaupan valmispeitettä ei kumpikaan halunnut pysyväksi peitteeksi.
Sänkysetti  on muistaakseni Hongkongista. Siihen kuuluu näiden lisäksi iso vaatekaappi ja arkku. 
Oli melkoisen edullinen ALE setti.

Hetken sänkyä katseltuaan päättivät pohtia lopullista väritystä kuitenkin vielä...
-Tapasin tänään sen Tanen, joka meitä oli auttamassa keittiön kanssa, sanoi Arkkitehti. Hän kertoi, että viereinen pieni yksiö olisi myytävänä. Se olisi meille hyvä lisä, kun todennäköisesti tarvitsemme lisätilaa työhuonetarvetta silmälläpitäen.
Yksiö oli vaikutti enemmänkin varastolta kuin kenenkään kodilta...
-Voi, tännehän saisi mitä mukavimman työsopen sinun piirustustöitäsi varten, sanoi Puolisio Arkkitehdille, joka nyökytti asialle.
-Hetken aikaahan tämän voisi olla näineen - noista hetekoista tulee mieleeni lapsuuden ajat mummolassa, tuumi Arkkitehti. 
-Kyllä meillä riittää tuossa omassa kokdissa nyt vielä työtä pitkään, rauhoitteli Puolisoa.
Hetekat on tehty Raunistulan kerholla. Tuolin tekijä on muistaakseni Mirka.
-Voi, ostetaan tämä, sanoi Puoliso ja  mietti jo, mitä kaikkea tälle pikkutilalle voisikaan tehdä.
Toisaalta, sen retro ilme miellytti silmää, eli kiirettä ei olisi. Tila oli puhdas ja  käyttökelpoinen noinkin...
Päättivät sitten lähetä mukavan päivän päätteeksi Huikka ja Kulaukseen, jossa kuulema tänä iltana olisi vallakin monta taloyhtiön asukasta paikalla.
Olikin mukava ilta se.

torstai 8. tammikuuta 2015

Mittamies saapui taloon

Arkkitehti ja Puoliso olivat käynteet ostoksilla. Pitihän  uuteen keittiöön saada arvoistansa  tarviketta. Arkkitehti arvioi edelleen keittiönkaapin korkeutta ja arveli sen olevan raamikkaalle miehelle kenties hiukan matalalla.
 -Tässä ei muu nyt auta kuin aika, totesi, sillä uusien samanlaisten laattojen hankintaprosessi tulee olemaan pitkä. Nimittäin jos völitilaa kasvattaa, se pitää tehdä samoilla laatoilla, näin oli päättänyt.
Iloitsi sitten kuitenkin tehdyistä hankinnoista yhdessä Puolison kanssa.
-Kyllä me löysimmekin oivat tarvikkeet tähän uuteen keittiöömme, sanoi Puoliso, kun purki ostoksia keittiön päydälle.
-Tuo viskikarahvi on minun mieleeni, tuumi Arkkitehti, vaikka yleensä seurustelujuomana valitsikin aina kuivan valkoviinin.
 -Minä taas ihastuin tuohon kannelliseen lasiseen karamelliastiaan ja tuohon korkeakaulaiseen maljakkoon, säesti Puoliso tyytyväisenä.
 -Eniten minua ilahduttavat nuo hienoa puutyötä olevat suola- ja pippurimylly - ja vielä kahta kokoa, ihan oli pakko ostaa molempaa kokoa, kun ei oikein tiennyt, miltä pöydässä näyttäisivät, kertasi vielä, ja moiskautti Arkkitehtiä suulle. Niin iloinen oli.

 Nämä  mukavat ostokset tein ihan kotikaupunki Turun keskustassa, Miccishopista,  http://nukkekoti.eu  ,  joka palvelee ainakin nettisivustonsa mukaan ensin kukkakkauppana ja sitten nukkekoti- ja -tarvikekauppana. Liike sijaitsee ihan keskustassa, Maariankadun ja Kauppiaskadun kulmassa.  Kivaa tarviketta, nukkeja, nukkekoteja,valikoima valaisimia (myös patterille toimivia), huonehaluja, kalkustoja  ja runsas, laadukas valikoima kaikkea pientä. Jos on kiinnostunut Reutterin tarvikkeistosta, niihin pääsee tutustumaan täällä www.miccishop.fi /siellä on nappi, joka vie kaupan nukkekotisivulle . Tai suoraan http://nukkekoti.eu



maanantai 5. tammikuuta 2015

Aamiainen "tiffanylla" - melkein ainakin!

-Nyt minä haluan laittaa meille aamiaisen tänne uuteen keittiöön, vaikka hieman keskeneräistä onkin, jutteli Puoliso, joka oli havahtunut kauniiseen lumisateiseen tammikuun aamuun.
-Liki kaikki astiamme ovat vielä pakkauksissaan ties missä, mutta näistä kupeista nyt saamme nauttia mitä mukavimman aamupalab. Ja vielä upean pöydän ääressä!
 Arkkitehti oli aamutakissaan kiinnittämässä keittiön pöytää lopulliselle sijalleen (sitä oli jo kertaalleen lyhennetty yön pimeinä tunteina) ja totesi samalla, että suunniteltu keittiön yläkaappi oli ehkä hiukan liian alhaalla.
Oli samalla myös hyvin tyytyväinen siihen, että hellaa ja liesituulettimen hormistoa saatettiin vielä siirtää keittiötason keskeltä tuonne sivulle.  Saatiin tilaa kaapistolle, jota  keittiössä tarvitaan.
-Mietitään sitä hyvän kahvin ääreellä, päätti ja tarkasteli keittiökaappien uutta maalipintaa, johon oli sangen tyytyväinen (sekä sävy että työn laatu).
-Luulen että tästä kodinhoitohuoneesta saamme aika mukavan, kunhan kultaseni ratkaisemme tuon valaistuksen, sanoi Puoliso hellästi, kun katseli vielä irrallaan olevia led-valoja.
-Nyt kahville, kehotti Arkkitehtiä, jolle tuoreet sämpylät maittoivatkin.

 -Taisin unohtaa olohuoneen puolelle eilisen iltamyssymme, huomasi Puoliso aamupalaa nauttiessaan, ja lupasi korjata pois.
Samalla miettivät siinä aamupalansa ääressä, mitä seuraavaksi olisi tehtävä, jotta uusi koti saataisiin valmiiksi ennen tulevaa suurtaa yhteistä juhlaa.
-Kyllä meidän pitää saada keittiö ja kodinhoitohuone kuntoon ennen mitään muuta, totesivat yhdestä suusta. Sen jälkeen vasta mietitään listoitukset. Sähkömieskin on tilattuna, mutta pääsee paikalla vasta tammikuun lopulla.
Siitä alkoi taas mukava uusi päivä.

sunnuntai 4. tammikuuta 2015

Aamiaspöytään

Maalaustalkoiden lomassa alkoivat Arkkitehti ja Puoliso mittailla tilattua lautaa sopiviin paloihin. Kyseessä oli aamiaispöydän valmistaminen ja sen yhteyteteen tulevan työskentelualustan aikaansaaminen.
-Kyllä tästä nyt tulee todella mukava lisä tähän keittiöön, tuumi Puoliso, joka jo sielunsa silmin näki, miten aistikkaasti hän aamuisin kattaisi pöydän.
-Hiukan on on fiksattava ja mietittävä, jätämmekö tämän näin käsittelemättömäksi, sanoi Arkkitehti, joka heistä kahdesta oli se, joka hallitsi rakentamisen (jos ei nyt keittiötä lasketa lukuun, sehän ei mennyt ollenkaan niin kuin oli mietitty).

-Noin, siinä se nyt on, katsotaanpa...
-En vielä uskalla tuota jalkapalaa liittää tasoon, koska haluan ensin poistaa nuo mittamerkit tuosta päädystä, mietti ja harmitteli lyijykynöämerkintäänsä.
Tarkkasilmäinen katselija huomaa päädyn oikeassa ylälaidassa nuolimerkinnän - pitää pyyhkiä pois kumilla ja kumia ei tänään millään löytynyt. Liimaan osat toisiinsa vasta sitten - hiukan myös hion vielä.
-Minä ainakin pidän tästä - mielestäni tämä voisi jäädä ihan näin raakapuun väriin. Nuo jakkaratkin ovat samanlaiset, totesi Puoliso ja saman tien innostui niin, että laittoi vastapäiselle seinälle vanhan ikkunanraamin.
-Laitan sen koukkuihin kaunista pellavaa äitini jäämistöstä. Ikään kuin käsipyyhkeiksi, mutta niitä ei siis käytetä. On ikään kuin taideteos. Eikös olekin hyvä idea?
-Missähän ne ne nyt ovatkaan, pohti ja lähti varastoja penkomaan.
Kaunis ikkunanpoka on Minikirppisostos, tekijävaihtoehtoja on mielessäni kaksi, eli jos nyt oikea tekijä piipahtelee täällä, saapi ilmoittaa, niin laitan linkin sitten tänne. 

Arkkitehti sen sijaan huomasi olevansa isomman ongelma äärellä: Miten ihmeessä hän saisi tuon jalkalampun ja Block-valaisimen sointumaan keittiöön?

Niin, suunnitelmien muuttuessa nuo valotkin ovat nyt jollakin tavalla väärässä tilassa.
... Ei ku suunnitelma B vai (olisiko jo C) muhimaan!

Värivaihtoehtoja on

-Minä en kultaseni pidä tuon kodinhoitohuoneen kaapiston väristä. Se on kummallisen kylmä, totesi Puoliso, kun  palasivat hyllyostoksilta kotiin.
-Mitä jos nyt miettisimme hetken ja pohdittaisiin siihen uusi värisävy?
Arkkitehti oli täysin samaa mieltä ja tovin asiaa harkittuaan löysivät Warm White maalia ja päättivät järjestää maalaustalkoot.
-Kutsutaan se Tane ja Opiskelijanuorukainen talkosiin, ehdotti Puoliso. Saamme sitten asian nopeammin kuntoon.
Jo vain saapuivat oivat talkoohenkiset kaverukset apuun.  Kun jääkaappia oli raotettu ensimmäisen verran, alkoi tulostakin syntyä.
Valmiskaapiston sävy on todellakin kummallisen "lilahtava ja muovinen".

-Maalausta pitää varmasti tehdä  ainakin parin kerroksen verran, huolehti Puoliso, kun Tane ja kaverinsa aloittivat työt.
-Jo vain tiedetään, tuumi Tane itsevarmasti ja röyhtäisi hihaansa.
-Ohuelti ja kevyellä otteella, säesti Opiskelijanuorukainen, joka mielellään oli avuksi.
Tässä ero näkyy aika selvästi, eikös?

 Sillä välin Arkkitehti ja Puoliso ehtivät  miettiä kodinhoitohuoneen ilmettä vallankin uudella tavalla. Eteisen perukoilta löytyi pari muuta valmiskaappia ja Puoliso ehti miettiä ideaa, jossa liinavaatteet olisivat näissä vitriinikaapeissa.
-Kyllä näitäkin pitäisi jollakin tavalla tuunata, mietti ääneen.
Oivalsi samalla, että näihin kaappeihin saisi hyvinkin hyödynnettyä tilaan asennettut led-valot.
-Miltä mahtaisi näyttää, jos kodinhoitotarvikkeet, pesuaineet ja muut tökötit olivat valaistussa kaapistossa, mietti tämä esteetikko ja hylkäsi idean alkuunsa.
 Samassa kuului kutsu olohuoneen puolelle.
-Tulehan katsomaan, mitä tein. Tarvitsen mielipiteesi, totesi Arkkitehti.

 -Asensin kokeeksi tämän sinun toivomasi "Alvarin" tänne enkä makuuhuoneeseen. Minusta sen graafinen ilme pääsee täällä edukseen paremmin.

Puoliso oli hyvin tyytyväinen tilanteeseen.
-Nyt pitää sitten keksiä makuuhuoneeseen jokin muu idea, päätti ja muiskaisi Arkkitehtiä suulle.
-Keitetäänkös talkookahvit?
Keitettiin.

lauantai 3. tammikuuta 2015

Aina sattuu ja tapahtuu

Arkkitehdin Puoliso heräili mukavasti nenää kutittavaan kahvintuoksuun. Mieli keveänä hän nousi ja meni kurkistamaan uuteen keittiöön, josta oli jo tovin kuulunut puuhastelun ääniä. Ensisilmäys paljasti tälle esteetikolle, että asialla oli mitä todennäköisimmin ollut se pahamaineinen, tosin äärettömän mukava miekkonen, uuden vuoden aaton uusi uttavuus Huikka ja Kulauksesta. Kärsivällinen kun on, ei alkanut moittia Arkkitehtia, vaan otti asian tavoilleen tyypillisen rauhallisesti, kun Arkkitehti toivotti hyvän huomenensa.
-Huomenta kultaseni, mitä tuumit, olemme saaneet täällä aika paljon aikaiseksi? Tässä sinulle aamun paras kupillinen ennen kuin  laitan hiukan purtavaa.
-No niin, katsotaanpas, tuumi Puoliso ja päätti olla pilaamatta aamuaan..
 -Näyttäkö nyt siltä, että laatat ovat loppuneet kesken, totesi ja maisteli kahviaan, jonka Arkkitehti aina suodattaa pannujauhatuksesta. Hyvää oli, onneksi, liennytti mieltä.
Havaitsi samalla, että  vastaisuudessa tarvittaisiin myös pelti/hormiyön asiantuntijaa, sillä tilatun liesituulettimen hormi oli aivan liian lyhyt.
-No niin taisi käydä, ja juuri tämä Italiasta tuomasi laatta  ei riittänyt. Ja kieltämättä, minä tilasin väärän mittaisen hormin. Tane, muistathan sen Tanen, oli ehtinyt laatoittaa tuon päätyseinän siten, että tuohon liesituulettimen alle ei sitä enää riittänyt. Ei kuulema ollut tajunnut, että liesituuletin tulee asennetuksi noin korkealle! Mitä ihmettä me nyt teemme? Ja minä kun olin niin iloinen, kun  työ eteni todella rivakkaasti.
-Älähän nyt hätäile, totesi Puoliso, eiköhän me keinot keksitä. Mutta syödään aamiainen ensin, eikös vaan?
Arkkitehti halusi kuitenkin esittää oman yllätyksensä, jota hän oli valmistellut salassa Puolisoltaan. Veti tämän kainaloonsa ja kuljetti yllätyksen äärelle:
- Noin, nyt voi avata silmät! Tadaam! Tässä sinulle oma lukunurkkaus! Voimme miettiä vielä taulut ja muuta tarvittavaa. Tuo tapetti ei ihan vastaa suunnitelmiani, koska tälle huoneelle oli aluperin ihan toisenlainen tarkoitus. Laitoin siihen nyt tuon sinun metsästysretkeltäsi tuomasi taljankin. Sopii hyvin, eikös vain?
Puoliso aukaisi silmänsä ja oli hetken aivan häkellyksissään - sitten kyynelehtien kiitteli Arkkitehtia, joka oli kaiken kiireen keskellä ensinnäkin vastannut  remonttiurakasta ja jaksanut vielä sen keskellä huomioida hänen  jo edesmenneen äitinsä jättämät rakkaat sohvan ja tuolin.
-Nyt me teemmekin niin, että otamme aamukahvimme ja valmistamasi aamupalan tähän takkatulen äärelle, sanoi ja halasi Arkkitehtia lämpimästi.
Niin tekivät.
Totetsivat sitten kuin yhdestä suusta aamupalan jälkeen keittiötilannetta tarkastaessaan, että vahingot eivät nyt ihan niin hirveän suuret olleet.
-Otetaan taas käyttöön suunnitelma B. Sen myötä saadaan sitten tuo valaistuskin korjattua, pitäähän liesituulettimen yhteydessä olla valot. Ja kodinhoitohuonetta pitää sitten suunnitella yhdessä, sanoi Puoliso, joka heistä oli se, joka huolehti pyykeistä ja muusta siivouksesta. Sen tilan pitää olla kunnollinen. 
Taustalla oleva ns kodinhoitohuone pitää miettiä uusiksi, se kun oli alunperin ajatuksissani keittiö. Sinne siis tulee vesioiste, ehkä tuo siinä nyt oleva perinteinen tiskiallas, kaapistoa, imuria, silitysnurkkaa jne - aina on siis haasteita!

Päätti kuitenkin olla rauhallinen, Arkkitehti kun heistä on se, joka nopeammin menettää malttinsa ja rohkeutensa, niin asiallinen kuin muutoin yleensä on. 
-Lähdetään nyt  asioille, tilataan lisähormi ja tutkitaan tuo valaistusjuttu. Lisäksi haluaisin makuuhuoneeseen mustaa Alvaria, lisäsi vielä hymy huulillaan. 
Tiesi, mistä narusta vetää, Arkkitehti kun vannoo "Alvarien" nimeen. Hyllymalli kuulema hivelee silmää.
Siitä alkoikin mukava päivä.
Niinhän se on - vaikeuksien kautta voittoon!


perjantai 2. tammikuuta 2015

Keittiö etenee

Uuden Vuoden vastaanottotapahtumista on Huikka ja Kulauksen väellä itse kullakin oma käsityksensä. Yksi vahvimmista tuotti tulokseksi sen, että Tane ilmaantui Arkkitehdin asunnolle heti ensimmäisenä arkipäivänä.
-Huomenta, tässä sitten ollaan oikein miehissä. Otin sovitusti Opiskelijanuorukaisenkin mukaan, totesi tämä miekkonen intoa puhkuen astuessaan keittiöön.
-Jaha, mistäs aloitetaan, laatoitus näyttää olevan tekeillä ja sen perään keittiökoneiden kiinnittäminen, ruvetaas hommiin, osoitti Opiskelijanuorukaiselle.
Arkkitehti oli täysin ällikällä lyöty. -Mitä ihmettä olen mennyt sopimaan, pohti mielessään...
Seurasi kuitenkin perässä ja alkoi pelätä pahinta.
-No niin, nyt on laatat seinässä, pitää vaan saada ne kiinnittymään kunnolla, totesi Tane enemmän kuin rehvakkaasti ja asensi laattojen kiristykset paikoilleen.
 Kohta oli jo laasti kuivahtantut ja pyysi Arkkitehtia  katsomaan.
 -Näinkö oli tarkoitus?
Arkkitehti alkoi ihmetellä työn  a) sujuvuutta ja b) jälkeä, sillä kaikista varoituksista huolimatta laattarivistö näytti sangen mukiinmenevältä.
-Näyttää hyvältä ja uskon, että Puolisonikin asiantilan hyväksyy, mutta annetaan hänen nyt nukkua vielä. En herätä häntä nyt.
Tane vilkaisi Opiskelijanuorukaisen suuntaan tietävän näköisenä ja alkoi kiinnittää päätyseinän laattoja.
-Hyllyt vielä sinne päälle, pyysi Arrkitehti, joka alkoi jo olla aika luottavainen päivän urakan suhteen.
 -Hellan ja tiskoneen laitan seuraavaksi, puuhasi Tane, vaikka tiesikin, että lieden asennukset ovat vallakin ammattimiesten puuhia.
 -No ainakin toimii, iloitsi Arkkitehti. Pidämme Puolisoni kanssa näitä induktioliesiä erinomaisina ja tässä liedessä on kaikki tarvittavat ominaisuudet, myös kiertoilmauuni.
 -Astianpesukonekin toimii - tämähän käy kuin romaaneissa, totesi Tane ja otti omin luvin jääkapisssa havaisemansa olusen, toisen Opiskelijanuorukaiselle.
-Siellä nyt on toimiva keittiö, totesi lopuksi Arrkitehdille, joka katseli avokeittiötään jo melkein hymy huulillaan. Vielä olis yhtä sun toista tehtävää, mutta tilanne oli enemmän kuin lupaava.
-Haluan vielä miettiä noita Artekin hyllyjä eli ei nyt vielä lopullisesti kiinnitetä, totesi, kun  asentajakaksikko teki lähtöä.
-Kun saamme täällä kaikki kuntoon, olette tervetulleita meille illalliselle, kiitteli lopuksi.
Oikeassa elämässä:  tiskikone ja hella paitsi omaavat valot, myös pitävät sisällään ääniefektejä. En taida osata  laittaa viedota tähän, mutta koitan kuitenkin: