sunnuntai 19. huhtikuuta 2015

100 päivää ilman nukkekotihankintoja: 32-37/100 - Sunnuntaisessio

Mitään en ole ostanut, hyvin siis menee sillä saralla. Tuleva Turkin matka tulee olemaa koitos, sillä jos olen oikein ymmärtänyt, siellä basaareissa on jos jotakin pientä ja kivaa.
Tästä sunnuntaista kehkeytyi mitä mukavin, kun hyvä ystäväni Riitta tulla tupsahti ja totesi, että hän nyt tuli, kun arveli, että olen kotona, vaikka en puhelimeen vastannut. Ja totta tosiaan, olin käyttänyt minisirkkeliäni  i h a n  i t s e (olen aika  pollena asiasta) enkä ollut kuullut puhelimen pirinää.
Kaivoi sitten laukustaan puisen arkun ja sanoi, että tästä pitää tehdä heillä kotona lastenlapsia varten, eli  pikkutytölle sopiva, joko kultaa tai hopeaa. Onko sulla maaleja, kysyi (!?) - olihan niitä.
Itse olin ottanut haasteksi jonkinlaisten tikaspuiden värkkäämisen ja siinä hankkeessa tarvittiinkiin lujaa uskoa ja luottamusta omiin kykyihin, jotka eivät ole ihan tikapuiden tasalla.
Materiaalina siis Bilteman lauta...
Melkein neljä tuntia tätä tein... poikkipienat on puoliksi sahattua samaista lautaa. Hiukan piti jatkaa, kun  vaadittu korkeus oli liki 30 cm. Mietin, että laitan liitoskohtaan ikään kuin  jotkun naulat, niin näyttää siltä, että ovat  "taitettavaa mallia".  Mitään tukia en poikkipienojen asettelussa käyttänyt, silmämääräisesti kiinnittelin ja manasin mietin,  että ehkä olisi jotain tukitikkuja sittenkin pitänyt käyttää.  Olisi välit yhtä suuret. Mutta - haittaakse? Pohjamaalin vetaisin odottamaan  tulevaa väriä. Hioinkin oikein ennen maalia.

Ystäväni hylkäsi kulta/hopeavärin ja valitsi pinkin.  Päälle laitettiin kevyt lakkakerros. Koristesaksillla leikkeli pahvista nuo rautakoristeet ja maalasi mustalla.
Sivuille tuli vielä kahvat minun kahvavarastostani, mutta niistä ei minun kameraani tullut kuvaa. Toinen naulattiin (totta) kiinni mininauloilla, toinen sitten jo suosiolla liimattiin. Olihan näky!!!
 Ja arkun sisus on tietysti myös pinkkiä. Hieno tuli.
Olipa kiva päivä. Välillä syötiin ja kahviteltiin. Kiitos Riitalle mukavasta sessiosta!

sunnuntai 12. huhtikuuta 2015

100 päivää ilman nukkekotihankintoja: 24-31/100 - vintin viemää.

Hyvin on  mennyt, Pääsiäismunahankintoja lukuunottamatta (niistä kooste hieman myöhemmin). Hankintoja ei siis ole tullut tehdyksi (Lundbyn  kerrostenväli sähköpiuha kuitenkin).
Nyt on syytä esitellä  Raunistulan kerhon yhteistyönä valmistunut kilpailutyö aiheena vintti: "Asiaton oleskelu kielletty". Työmme oli esillä viikonlopun Model Expossa, siellä Nukkekotiyhdistyksen tontilla, 8 muun työn kanssa. Kilpailtiin yleisöäänestyksen myötä paremmuudesta.
Mallia haettiin ihan oikeasta vintistä, jollainen on kotitalossamme, koskematon 50-luvun kerrostalon hieno interiööri "kanahäkkeineen". Työmme on sähköistetty, mikä ei kuvissani näy.
Tätä kirjoittaesssani en tiedä, miten paljon Model Expon kävijät ovat tätä työtämme äänestäneet. Tulos selviää sitten vasta joskus, kuulema Nukkekotilehden numerossa 2/2015.
Tässä kuitenkin kuvat työstämme:
 Mannaryynirappaus. Kylttimestarina Johanna. Valokatkaisimet Eijalta.

 Kuuden kopperon (Johanna -1-, Riitta -2-,Titta -3-, Eija -4-, Ninna -5-, Meri -6- . Sähköistystyössä korvaamaton taituri oli Isto.   Lisäksi yllättävän vierailijan asumus tuossa patjalla...
Vintin koko on  1m (leveys)*25 cm (korkeus) - takaa 20 cm - ja 33 cm (syvyys).
Kopperoiden runko on Bilteman lautaa (koko noin 20 cm (k), 16 cm (s) ja 12 cm (l) ) halkaistuna, vanhennettu mm päällä hyppimällä ja maalaamalla. Verkot sipulipussista ja muista verkoista, maalattu. Johanna, Riitta ja Titta ylhäältä päin:
 Katon lauta on Bilteman lautaa, niitä vanhennettiin myös hyppimällä niiden päällä äly-piikkikengillä ja hiomalla sivuista koneella.
 Hienot putket valmisti Johanna. Valaistusinsinöörinä toimi Isto.
Titan vinttiä
                              Putkityön yksityiskohtaa, pölyt on pesukoneen kuivurin nöyhtää.

-5- eli Ninnan siisti koppero, taustalla -6- eli Merin koko lailla tyhjä varasto, vain  pukupusseja ja banaanilaatikoita.

-3- eli Tittan koppero, jossa on satunut iso vahinko, lasiastioita sisältävä laatikko on pudonnut ja mm Aallon maljakko on rikkoontunut. Kopperon omistaja on säihkähtänyt vintistä kuuluvaa ääntä ja lähtenyt hakemaan apua...
-1- eli Johannan  ja -2- eli Riitan taituroimat kopperot.
-4- eli omani, vain yksi pukupussi ja  kutakuinkin tyhjä banaanilaatikko ja sanomatehteä.
Näkymä vinttiin pesiytyneen ylimääräisen asukkaan "luolaan". Kalsarit kuivuvat narulla. 
-5- eli Ninnan hyvin järjestyksessä oleva varasto.
Ampiaisen pesäkin löytyy
                            Siivousta varten on ämpäri, rätti, pesuainetta ja rikkalapio ja harja.
                          Ja täältä siis paljastui vintin outoa ääntä tuottanut taho:
                           Joku asuu täällä!!!


Yhteisen työn tekeminen oli todella mukavaa. Kiitos Ninnalle, Titalle, Johannalle,Istolle, Riitalle ja Merille monista mukavista hetkistä.
Toivottavasti vintin tekemisen flow välittyi näyttelyyn!
Ja toivottavasti Nukkekotiyhditys jatkaa kilpailuperinnettä tavalla tai toisella.
Onkohan kukaan osallistunut niin, että olisi valmistanut koko talon killpailutöiden myötä? Olisi kiva tietää!

maanantai 6. huhtikuuta 2015

100 päivää ilman nukkekotihankintoja: 16-23/100

Pääsiäinen muodostaa jonkinmoisen poikkeuksen tässä 100 päivän kieltäytymysten sarjassa. Suklaamunia ostin, saavat ruokavieraat jälkiruuakseen ja Murkku, Esimurkku ja Neiti Kolmejapuolivee erityisesti sitten munien sisuksista jotakin pientä. Ties vaikka antaisivat jotain minullekin
Odotukset ovat suuret:
Odotettavissa siis:

Yksi etukäteen avattu muna tuotti Minnihiiren, jonka olisin mieluusti ottanut, mutta se matkasi Neiti Kolmeja puoliveen mukana uuteen kotiin Pääsiäislauantaina.
Nämä monikäyttöiset (peltiset) Pääsiäismunat hankin viime vuonna. Ovat siitä mukavia, että ne voi säilyttää aina seuraavaan vuoteen ja niihin saa kätkettyä vaikka mitä. Tänä vuonna niissäkin on suklaamuna.
En ehtinyt nähdä mitä kaikkea tuli mistäkin, mutta illan saaliiseen kuului My Littele Pony sormus, tarroja, alla kuvassa olevat vesiväripensseli (tuo hassu hahmo), karhu jolla on jäätelötöttörö ja helikopteri, jonka ropellit pyörivät, kun sitä  rullaa eteenpäin. 
Lisäksi  löytyi heti Villa Annaan viedyt pikkuinen hylje ja tuo kitaristi ;)

                                      Aika suklainen täyteläinen Pääsiäinen meillä.




Pääsiäisen sähkömietintä

Tein vaihdon työpaikan huonekoristelussa. Kannoin kotiinpäin "Kulta, vietkö roskat samalla" (eli eteisen) ja vein tilalle uusimman roomboxtyöni, eli  lastenhuoneen "Pienten perhosten koti" (syy: ei mahtunut kotiin mihinkään). Eteinen on ensimmäinen kilpailutyöni, v 2008, jos oikein muistan ja sillä ylsin kolmannelle sijalle (kunniakirja tuossa vasemmalla seinällä). Nyt pitäisi tuo eteinen s ä h k ö i s t ä ä, kun silloin en sähköistykseen rohjennut ryhtyä (siis en osannut edes alkeita, jotka nyt jotenkin on  hallussa).
 Tuohon kukkakuvioiseen valaisimeen sähköä suunnittelen. Ei vain ole enää samanlaista pikkuformua olemassa. On siis osattava tehdä homma kerralla kuntoon...
 

 
Eteisessä on sekaista, on siivouspäivä

Postiluukusta tipahtaa englanninkielinen nukkekotilehti.

lauantai 4. huhtikuuta 2015

Pikkuperhoset palasivat kotiin

Osallistuin  Nukkekotiyhdistyksen vuoden 2014 pienoishuonekilpailuun, aiheena "lastenhuone". Oman työni nimi on Pienten perhosten koti.  Kyseessä on 1950-60-luvun taitteeseen sijoittuva lastenkodin makuusali. Voitin kilpailun, ja työni on ollut reissussa liki vuoden eli  matkannut neljän muun työn kanssa vuoden aikana eri nukkekotitapahtumisssa. Kotiin sen sain Turun nukkekotimarkkinoiden jälkeen pari viikkoa sitten.
Korjattavaa riitti: lamput olivat  rutistuneet ihan littaniksi, sisäikkunan raamit irronneet ja pikkuisen punaisen kaapin hylly irronnut. Kuljetus ja esillä olo vaatii veronsa... 
Nyt on kaikki korjattu. Onneksi työ selvisi näinkin vähillä vaurioilla.

 Yökkö lämmittää aamun maitopulloja ja osa pikkuperhoista on jo aamupesulla. Lastenkodin tarvikkeisto on kulahtanutta ja yleisilme nukkavieru.
Pikkuperho odottaa lämmintä syliä. Hoitajien tehtävät on lapulla hyllyn reunassa kiinni: Maitotilaus iltavuorossa.


                                      Kiitos vielä kerran kaikille työtäni äänestäneille
                                      - voitto lämmitti mieltäni kovasti.

perjantai 3. huhtikuuta 2015

Tasakatto?

-Kyllä meidän nyt kelpaa, touhotti Villa Charlotten Rouva, kun mietiskeli jo tulevaa pyhäaikaa. Arkkitehti oli luvannut piirtää uuden uimakopin tuota pikaa ja oli lisäksi painottanut, että urakkaan tulisi kiinnittää kunnolliset rakennusmiehet.
-Sitä odotellessa minun onkin mukava miettiä uimakopin tekstiilejä, porisi Herralle, joka nautti Pitkäperjantain rauhasta aamukahviaan juoden.
-Onko sellaisessa kopissa tekstiilejäkin, kysyi ennen kuin tajusi erheensä.
-TOTTA KAI, et kai sinä kuvittele, että minun uimakopissani olisi vain koukkuja ja joku rahi, jolle vaihtovaatteet laitetaan, sanoi tomerasti.
Herralle alkoi valjeta. Taisi olla niin, että siitä kynästä piirros tulee muistuttamaan enempi rantahuvilaa kuin koppia... Ei kuitenkaan halunnut pilata rauhaansa, johon liittyi mukavalla tavalla kutkuttava lampaanpaistin odotus.
-VOI HYVÄNEN AIKA, MITÄ TUOLLA OIKEIN TAPAHTUU, kuului alakerrasta. Tule HETI katsomaan, mitä meidän pihalle on tuotu. Nyt on koko Pääsisäiseksi hankkimani  narsissi-istutus tärvelty. Ja mitä nuo kaikki ihmiset oikein katsovat?
Menivät ovelle ja näky oli kieltämättä kiintoisa.
Leikkasin kolmiot päädyistä pois. Löysin Bilteman laudasta aikanaan tekemäni mustan lauta-alusen. Näyttää ikään kuin kiinalaiselta katolta, sen verran on mennyt kuperaksi?
Parhaalla paraatipaikalla oli mökkösen lisäksi Tane Opiskelijanuorukaisen kanssa. Näyttivät tyytyväisiltä aikaansaannokseensa.
-Hyvää pääshiäistä, toivotti Tane - miekkonen ei tainnut tajuta, miten vakavasta asiasta oli kyse.
-Thoimme tämän työmaaparakikhsi shiunatun tuvan tähän, jotta enhsi viikolla pääshtään Rouvan pihaa laittamaan. Khuulin, että shiihen saa hankkia mikron ja jääkhaapin. Haemme ne Tehtaan varashtosta, lisäsi vielä.
-Vai haette, SEHÄN NÄHDÄÄN, tuumi Rouva mielessään, sillä hänellä alkoi olla asiasta vallan toinen käsitys.
Ovenpielten kauneutta, ks erityisesti vas puoli...
-Vaihdoimme kattoa matalammaksi, kuten she Arkkitehti ehdotti ja shiitä tuli ihan hyvä. Löysimme vanhan lautakatonkin shiihen.
-NYT RIITTÄÄ. Tane on nyt ihan hiljaa ja POISTUU tontiltani, totesi Rouva jäätävästi. Siinä väistyivät muutkin pihalle kertyneet.
-Kukkani on tärvelty ja mitä Pääsiäisvieraani ajattelevatkaan, kun näkevät tuon keskellä pihaa.
Mitähän seuraavaksi tuunaan tästä - kavennan kattopalaa?
-Annahan nyt olla kultaseni, toppuutteli Herra, jota tilanne alkoi hymyilyttää. Mitä Pääsiäisenä voisi olla muuta kuin jotain näin skpektaakkelimaista? Aika tylsää itse asiassa.
Katsoi samalla Tanen loittonevaa selkää - päätti siinä samalla hieman myöhemmin seurata miestä kortteliravintolan lämpimään syleilyyn, kunhan vaimo ensin rauhoittuisi.
-Eihän tuo onneksi tarvitse kuin kuljetusauton ja se saadaan hyvinkin pois silmistä. Tänään ei kuitenkaan autoja taida saada. Annetaan Pääsiäisrauha myös Tehtaan Varastopäällikölle  eikä pyydetä siirtoa hoitamaan.

-JA TUOKIN VIELÄ, tikkaat jätetty kenolleen, huomasi Rouva, jonka mieliala ei  millään meinannut lientyä. 
-Nyt minä soitan Pankinjohtajan Rouvalle, Galleristille ja K-kauppiaan Rouvalle ja keitän kahvit. Mietimme yhdessä, miten sen uimakopin sisustan. Voisin itse asiassa ajatella rannalle kesäkauden avajaisia niin, että uimakoppia saisi siinä samalla ihalla. Minulla on hyvää rahkatorttua. Ja taidan tarjota lasillisen hyvää viiniäkin.
-Jo alkoi kuulostaa entiseltään, totesi Herra ja  nyökytteli vaimokullalleen.
-Minä katson, että tuo koppi tulee jollakin tavalla sujetuksi. Parempi että sinne ei pesiydy mitään ylimääräistä väkeä, totesi ja sai vaimoltaan hyväksyvän nyökkäyksen.

Lähti sitten kohti Huikka ja Kulausta. Sieltä ainaa löytyy joku, joka auttaa Lainapeitteen kansssa... Tane vähintäänkin, mietti mielessään. Päätti siitä vielä soittaa Pankinjohtajankin aperitiiville ennen illallisen lammasta.

torstai 2. huhtikuuta 2015

Pääsiäiskatastrofi

-Nyt on minun Pääsiäiseni pilalla, parahti Villa Charlotten Rouva, kun Herra tuli kotiin. Minun piti valmistaa Downshifting tupani kevätkuntoon ja nyt en kertakaikkiaan pysty tekemään mitään.
Herra tajusi heti tilanteen surkeuden. Tuossa mielentilassa vaimokulta ei jaksaisi paneutua jääkaapissa odottavan lampaan paistin valmistukseen ja siitä taas puolestaan Herran Pääsiäinen pilaantuisi.
-No mitä nyt on tapahtunut, kyseli ja istahti vaimoaan vastapäätä keittiön pöydän ääreen.
-Uimakoppi. Uimakoppi. Sen piti olla elegantti rannan komistus ja mitä minä sainkaan? Olisi pitänyt kuunnella Arkkitehtia ja tilata kunnon piirustukset eikä luottaa. En kehtaa sanoa, että luotin taas siihen hirveään miekkoseen, Taneen,  ja hänen tuttaviinsa. Kaikki on  p i l a l l a , itkeä tillahti.
-Mennään nyt katsomaan tilanne,  lohdutti Herra ja laittoi kaiken peliin.
- Ei kai tilanne voi nyt niin paha olla. Astuivat sitten autoon ja  hurauttivat Rouvan perintömökin (Downshifting tupa, Rouvan bisnes, vuokrattava rentoutuskeidas) luokse.
- Nooh, yskähti Herra, kun näki (mielestään hökötyksen), mikä tilanne oli.

-Rannan rumistus mieluummin kuin komistus, totesi Herra, mutta piti mielipiteensä itsellään ja yritti löytää sopivat vuorosanat.
-No onpas hienot ikkunat, ovatko nuo sitä antiikkilasia, jota sinä olet säästänyt sopivaa kohdetta varten, kysäisi rohkaisevasti?
Elämäni ensimmäiset liivatteesta tehdyt ikkunat 
-No on, ja nekin  kiinnitetty ties miten, murehti Rouva, joka ei meinannut itkultaan rauhoittua.
Että sellaiset listat...
-Älähän nyt kultaseni,  lohdutti Herra,  katsotaan nyt kokonaisuus ja mietitään sitten. Eihän tästä nyt kannata lannistua.
Oven kun vielä tempaisen niin sitten on urakka tehty...
 Tiiliskivien päälle istutettu  koppi ei Rouvaa ilahduttanut. Tane ja apurinsa olivat häipyneet ja Rouva tiesi minne - Huikka ja Kulauksen Pääsiäisenaluslauluiltaa oli mainostettu lähikaupassakin.
Tästä piti tulla ulkohuussi Rouvan Downshifting -tuvan kaveriksi. Pintaan jotain rimaa ja maalia ja sitten sovittamaan paikalleen.
 -Mitä hirveitä vanhoja tapettejakin tuonne on laitettu,  huokaisi ja kiersi pienen tönön ympäri.
Siis miten nuo jiirit saa kohdilleen? Ja laudat kohdilleen?
 -Tanen mukaan kaverinsa on seudun paras listoittaja ja lupasivat minulle, että ikkunankehykset ja talon kulmat tulevat olemaan kulmakunnan kauneimmat.
Ni - yhden nurkan materiaalikin loppui kesken... ja mitkä saumat. 
Mutta tuo liivate on kaunista ikkunassa. Muuhun en ole ikinä liivatetta käyttänytkään.
Jo vain oli Herrakin sitä mieltä, että moista torppaa ei  voisi uimakoppina hyö tai edes huussina hyöyntää.
-Mitäs jos nyt menemme ja pyydämme Arkkitehdin iltapalalle ja kerromme murheet. Eiköhän hän osaa suunnitella sinulle sellaisen uimakopin, josta haaveilet. 
-Tuohan on mitä parhain työmaamiesten välipalapaikka, vedetään sinne sähköt ja vaikka mikro ja varastosta vanha jääkaappi, niin saavat miehet rakentamisen aikana siellä taukojaan viettää.
Jo kirkastui Rouvan mieli, ja kyyneleet olivat tipotiessään.
-Kyllä minun pitää sanoa, että ilman sinun näkemystäsi olisin monta kertaa  ollut ihan epätoivon suossa.
-Niinpä kultaseni, mietti Herra,  ja ilman sinun hankkeitasi olisi elämäni huomattavasti rauhallisempaa. Katsoi sitten vaimonsa onnellista hymyä ja totesi mielessään, että ilman vaimokullan hankkeita olis elämä myös paljon tyhjempää.
-Minä taidan tänään tehdä sitten sitä sinun lempimarinadiasi lammasta varten, touhotti Rouva jo liki entisellään.
Herran ilta ja huominen lammaspaisti oli pelastettu.