perjantai 29. marraskuuta 2013

Joulu alkaa tuntua!

Villa Charlotten Rouva oli pääsemässä tunnelmaan. Päivän kuluessa hän oli kehittänyt mielessään oivan keinon, jolla Herran saa mukaan perinteiseen joulupuuhaan. Nimittäin arvokiinteistön pihaan on jo monena jouluna valmistettu joulutupa, jossa sitten on naapurustolle tarjottu joulun odottelua helpottavat glögit ja pikkupurtavaa. Ja tällä viikonlopulla tuo tupa pitäisi taas Tehtaan pihavarastosta siirtää Rouvan käyttöön.
-Nytpä leivon  joulunaluspiparit, tuumi tämä energinen naisihminen, jonka olkapääleikkaus oli hetkeksi  hiljentänyt. Entinen vauhti alkoi olla koossa ja keittiössä oli touhu ylimmillään.
-Laitanpa kuitenkin Herran herkkua tähän mukaan, pysyy sitten  mieli suopeana, mietti hän, ja asetteli keittiön pöydälle vasta saamiinsa joululautasiin Berliinin munkit. Piparit kun eivät Herran ihan ykköshekkruja ole. Siinä sivussa hän otti esille graavaamansa lohen, ja siivutteli Herralle hiukopalaa.
-Mitäpä  mies ei tekisi, kun on tarjolla herkkuja, tiesi Rouva ja kattoi samalla olohuoneeseen iltapalapöytää.

 
-Onneksi minulla on maaherran Itsenäisyyspäivän juhla-asu valmiina, tuumi Rouva, kun liikkui talossa ja tarkasteli pölytilannetta. Siinä samassa kuuli Herran avaavan ovea ja kiiruhti takaisin keittiöön.
-Nyt tulet tänne ja syödään hyvin ja sitten alamme miettiä huomista ohjelmaa.
Herra huokasi, tiesi miespolo, mistä oli kyse, mutta kieltämättä virkistyi, kun näki keittiön pöydän.


- Kun olet syönyt, pitää Töpsy ja Tapsu kuitenkin ulkoiluttaa. Ajattelin, että voisit samalla kiertää Huikka ja Kulauksen kautta ja katsoa, onko siellä kaikki hyvin.
Siihen ei Herralla ollut vastaan sanomista, koirat oli hankittu paitsi metsästykseen niin myös kuntoilun aikaansaamiseksi. - Ja kieltämättä piipahdus Huikka ja Kulauksen rennossa ilmapiirissä houkutti...
 
- Älä sitten viivy kauaa, katso vain että se uusi ilmanvaihtolaite toimii. Pankinjohtaja ja Rouva tulevat puolen tunnin päästä ja sitten istumme ja nautimme hyviä juustoja ja suunnittelemme pihapiirin Joulunalusiltaamme.
-En viivy, lupasi Herra ja laitteli jalkaa toisen eteen reippaasti. Sen verran piipahdus saa kestää, että lasillinen lempijuomaa tulee nautituksi, päätti.

2 kommenttia: