maanantai 30. huhtikuuta 2018

Vanha talo 3

Tein kiinteistökaupat, josta uumoilen olevan iloa vielä pitkään. Kehokaverini oli saanut vanhan remppakohteen ja hän onnekseni totesi, että se ei mahdukaan heille kotiin. - Ei mahdu meillekään, mutta en voinut vastustaa:
Uskoakseni tämän on joskus jonkun vaari tehnyt - seinät on lastulevyä,  1 cm paksuista. Kuvassa on talo takaa ja tähän kohtaan kuuluu portaat.
Huonekorkeus on 23-24 cm - juuri parahultainen minulle, joka tykkään 1:12 koosta, mutta arvostan valmistaloja korkeampia tiloja. Yläkerrassa huoneet madaltuvat reunoissa.
Talo edestä - takana nyt portaat näkyvissä. Portaat on metallia, askelkorkeus on kokoon 1:12 liian iso, mutta käyvät tähän taloon hyvin. Portaat kiinnittivät ensimmäiseksi huomioni, kun tämän haasteellisen kaunottaren eka kertaa tapasin :)
 Portaiden alle tulee... esim minikeittiö tai työhuonenurkkaus...en vielä tiedä.
 Sivulta talo näyttää "lippakioskilta" - takalevy puuttuu eli sen toki teen.
 
Muutama ikkuna-aukko on jo valmiina. Portaikkoon haluan korkean ikkunan. Kävin hiukan mallaamassa kotivarastosta löytyneillä valmisikkunoilla. Tein pahvista takaseinän, jotta saisin näkymää paremmin:
 Hmmm...
 
Ihan paras kolo syntyy tänne:
 Ikkunamietintää:
 
Tulo "sisään" tapahtuu alakerran oikeanpuolisesta osasta (feikkiovi)
Leikkasin siten pahvista lisää "ikkunoita" ja "ovia" ja kokeilin niillä. Tähän asti pääsin:
 Tästä on hyvä jatkaa. Tulee sähkötkin tehtäväksi.
Kyllä on kivaa puuhaa!

Vappu on työn juhla

Ainakin Tanen mielestä, jolla oli Pitsilinnassa uusi urakka meneillään. K-Kauppiaan keittiöremontti oli vihdoin aloitettu ja Tane oli siinä  päällysmiehenä omasta mielestään mukana avustamassa ja toteuttamassa jätteen jalostustyötä. Oli niin tai näin, ihan vapuksi ei keittiötä valmiiksi saatu.
(Keittiön suhteen olen vielä hivenen epävarma - mihin seinälle kaikki sijoittuu - mutta hiljaa hyvää tulee...)

- No niin pojat, totesi Tane, kun oli toimittanut Tehtaan varastosta vanhan jääkaapin oletetulle paikalleen. -Tästä  sitten päästäänkin jatkamaan miehissä asiaan kuuluvaa juhlintaa. Mahtaakohan K-kauppiaan vaimo nyt tyytyä vapun ajan tähän tilanteeseen, pohti kun korkkasi oman käsityksensä mukaan talkoojuomaksi tarkoitetun juomapullon.
Olipa miekkonen niin hyvin varaustautunut tulevaan juhlaan, että oli ottanut yo-lakkinsakin mukaan. 
-Tuokin kaappi pitäisi kiinnittää jonnekin,  mutisi, mutta ei enää muistanut, mitä sen suhteen oli ohjeita annettu.
-Kyllähän tätä keittiötä jo nyt voi käyttää, mietti siinä ja kokosi varusteensa ("sima", yo-lakki). Ei pannut merkille tämä janoinen mies, että K-kauppiaan vaimon reitti jääkaapille oli tukossa, koska vanha vitriinikaappi jäi niille sijoilleen...
(Puutelista: jääkaappi, jonka mietin olevaksi likempänä 50-luvun näköä (Smeg?) ja tarvittavat hyllyt. Mutta hiljaa hyvää tulee. Nurkassa oleva korkea kaappi on ns valmiskeittiöstä (Miele), jonka olen hajasijoitanut osaksi Arkkitehdinkin kotia. Tämä lienee enempi tavallinen kaappi, mutta olkoon hetken aikaa jääkaapin virkaa tekemässä. Helppo kokeilla keittiön kaapistojen sijoittamista sen avulla. - Valaistuskin tulee, kunhan velimies ehtii paikalle).
-No niin, pojat hykersi Tane, kun astui liki olohuoneeksi muodostuneeseen korttelikapakan lämpöön.
Baarinisäntä oli varustautunut hyvin tulevaan juhlaan. 
-Täältä ei pojat juoma lopu, totesi Tane ja asteli kohti baaritiski. Nosti kulmakarvaansa ja sain olusen lisäksi rinnalle näkäräisen. - Eikös pojat laiteta peli pystyyn, ehdotti ja nyökki kohti biljardipöytää samalla kun pyyhki olutvaahtoa huuliltaan.
 Iltaa varten oli varustauduttu kunnolla myös ohjelmallisesssa mielessä. Opiskelijanuorukainen oli kasannut tuttavapiiristään pienen bändin ja varusteet odottivat: paikan piano, haitari,  tuolilla pianon edessä käyrätorvi ja pianon  päällä trumpetti. Johan sukeutuu ilta!
Huikka ja Kulaus alkaa hiljalleen täyttyä - kulmakunnan "talonvahti", rollaattorilla liikkuva vanha rouvakin tulee paikalle. Muuten hän ei välittäisi mokomasta, mutta "jonkunhan pitää vahtia". 
Tunnelma on mitä odottavin - jukeboxi soi ja sorinaa riittää...
Mukavaa vappua blogissani piipahteleville!

perjantai 9. maaliskuuta 2018

Kiinteistöt on myyty

Parin vuoden miettimisen jälkeen olin varma. Päätin luopua Lundby taloistani. Löysin siihen hyvän kanavankin, Lundby-taloihin ja niiden tarvikkeisiin keskittyvän FB-kirppiksen. Pari viikkoa siihen tammikuussa meni kuvauksineen ja myynti-ilmoitusten tekemisineen - seurauksena oli 5 metriä lisää hyllytilaa.

Vanhin taloni oli v 1972 mallia, kaunis puureunainen, jotka valmistettiin vain yksi vuosi.
Keräsin koko Lundby-kokoelmani v 2007-2008 taitteessa, kun odottelin Pitsilinnan kerrostalorakennusta tulevaksi. Kokeilin, tykkäisinkö Lundbystä...
Huutokaupassa koettiin aikamoisia jännityksen hetkiä - joidenkin kalusteiden ja tarvikkeiden osalta syntyi kiihkeitä "taisteluita".
Huutajia kertyi  melkoisesti ja osa huusi itselleen montakin kohdetta - niinpä jokaisella oli oma laatikko/rasia, johon ostot pinosin - lisäksi lappu, jossa oli ostajan yhteystieto ja hinnat. Ilman tätä en olisi selvinnyt!  Ja tietysti oli ruutuvihko, jossa oli joka päivälle oma sivu, siinä sarake huutoaikoja varten vartin välein, myytävänä olevan  tarvikkeen sarake ja tietysti sarake hinnalle, näin saattoi hyvin seurata omaa tulevaa "työpäivää". Totta kai ainakin neljä riviä vielä huudon tehneen tietoja varten. Kätsyä!
 Keittiön pöytä oli pakkauspäytänä kaksi viikkoa :).
Muutamia "herkkuja"tässä:
 Pidin erityisesti vanhoista kalusteista, kokoelmassani keskityinkin niihin ja olin onnistunut sangen lyhyessä ajassa niitä hankkimaan mukavan määrän...



Toinen taloni oli 2000-luvulta ja sen alla oli pari lisäkerrosta (lisäkerrokset olivat vanhempia kuin tuo varsinainen perustalo). Tästä kokonaisuudesta yksi kerros jo muutama vuosi sitten siirtyi Poriin sukulaistyttösen hellään huomaan.
Välikerros
Autotallikerros
Alla "klassikko" , Mocca Master joka kiinnosti monia.
                                      Samoin pikkupuhelin
Löysipä ihan itse tehty laverisänkykin uuden kodin!
Jälkeen päin oli väsynyt mutta onnellinen - ja mikä mukavinta, uudet omistajat laittoivat kuvia siitä, miten minulta ostetut kalusteet ja muut tarvikkeet oli uudesa kodissa sijoitettu.

Tauluhuutokauppa käytiin viimeisenä - suurinta mielenkiintoa herättivät nämä kaksi:

Kiitos kaikille huutokauppaan osallistuneille - on hienoa tajuta, että taklot ja tarvikkeet menivät hyviin koteihin ja niille alkoi vallan uusi elämä!





torstai 8. maaliskuuta 2018

Kevään puuhia

Pitsilinnan  ylimmän kerroksen retrohuone (Arkkitehdin ja Puolison itselleen rakennuksen vasemmalta sivulta hankkima pikkuasunto) on edelleen sangen alkuperäisessä kunnossaan. Arkkitehti kummallisella tavalla arvostaa pikkuasuntoon jätettyjä hetekoita ja räväkkää tapettia.

Seinälle on laitettu Arkkitehdin varastosta vanha kaunis peili (en muista mistä) ja vasta hankittu Porin vaakunaryijy (Hanna-Kaisa Sulavuori-Kerttulalta). Sanomattakin on selvää, että Mieshenkilö  Arkkitehti on porilaista alkuperää ;). Tautaseinälle tein ns feikkioven, jonka tein Raunistulan nukkekotikerholla alkuunsa.
Tapettiseinä on irrallinen, pahville liimattu, sen saa kätevästi pois ja uuden tilalle, jos niin haluaa. Ovia teimme REaunistulan kerholla juuri parahiksi tätä hanketta silmällä pitäen.
 Konepahvin päälle liimasin ohuttua levyä. 50-luvulla sisäovet olivat monasti tämmöisiä.
Saranoita voi hyvin näihin feikkioviin tehdä vaikka kuvioidun hammastikun päästä. Minun ovestani ne vielä puuttuvat, mutta oveen tule saranat myös. Ovenkahvan taittelin tuosta metallinauhasta.
Tähän tilaan sopii mainiosti kerholla tehnyt, posliinisiirtokuvilla kuvioidut lautaset ja tuo iso vati.
Siirtokuva-astiat poltettiin  yhdessä maalattujen töiden kanssa, 700 astetta oli uunissa.
 Seuraavaksi pitää saada koukut kiinni "Artekin" retronaulakkoon.
Koukkujen tekoon sain apua Sami Tuuhealta, joka väänsi ja takoi ne ohuesta kuparinauhasta.
Kiinnitin hienot koukut sinitarran palaan ja  päätin lainata Mieshenkilön pienoismallien hopeamaalia. Mite kävi? Maali oli ihan kökköä ja koukkuihin sitä oli vaikea kiinnittää.
 Onneksi Mieshenkilö muisti, että kotoa löytyy spraymaalia, ja seuraavat koukt näyttivät jo paremmilta ;)
Sitten olikin kahvihetken aika - nautin sen yhdessä rakennuskuvia ottaneen toimittaja/kuvaajan kanssa - siitä sitten hiukan myöhemmin!