keskiviikko 30. marraskuuta 2016

Joulun kiireitä

Villa Charlotten Rouva oli tohkeissaan. Kotiin tullessaan hän oli huomannut Pitsilinnan pihalla tiedotusvälineiden auton ja siitäkös alkoi tohina.
-Kuulehan kultaseni, sanoi Herralle, joka tapansa mukaan pyrki olemaan lehtensä takana mahdollisimman huomaamaton. 
-Minusta tuntuu, että Arkkitehti ja Sisustussuunnittelija ovat kohta  lehtien palstoilla. Niin paljon on sisään kannettu kuvausrekvisiittaa ja tänään oli pihassa kuvausautokin.
Herraa ei asia erityisemmin kiinnostanut, mutta päätti sitten hyvä illallisen toivossa sanoa jotakin.
-No sehän onkin mielenkiintoista, mahtavatko ihan  kutsua meitä muitakin asuntoaan katsomaan?
-Tule nyt HETI katsomaan, onko meidän perinteinen marraskuun lopun tarjoilu sinusta hyvä. En ajatellut koristella enempää, tuo joululintu saa riittää.  
Herra siirtyi keittiöön ja totesi illallisen tarjoilun sangen tyydyttäväksi.
Olohuoneen kattaus noudatti vanhaa marraskuun tapaa: ostereita... Herran mieliherkkuja.
-Mitäs jos ripustaisin vielä eteiseen joulukynttilän, kysyi Rouvalta - tiesti sen tepsivän ja ennustavan pientä maistiasiapalaa jalon juoman kera...
Rouva oli tytyväinen ja siinä eteistä ihallessaan vallan säikähti, kun ovikello soi (vielä ei ollut aika vieraiksi kutsuttujen Pankinjohtaja pariskunnan ja Galleristin tulla).
-Hyvää iltaa, kuului ovelta ja Rouva hämmentyi, sillä ovella olivat Arkkitehti ja Puolisonsa. -Ajattelimme uskaltaa tulla  pyytämään Rouvan apua. Kyseessä on joulukuusemme, jonka koristeluun nyt kaipaisimme Rouvan tunnetusti hyvää makua. Jos vain ehditte, tulisitteko käymään ja Herrakin on tervetullut.
Rouva oli enempi kuin tohkeisssaan - hän olisi ensimmäinen, joka pääsisi tutustumaan tämän Pitsilinnan uusimman pariskunnan kotiin.
 -Täällä meillä on vielä hiukan kesken, selosti Puoliso (sisustussuunnittelija). Ajattelimme nyt joulukuun aikana laittaa taulut seinille. Hiukan täällä on sotkuista, kun kuvausryhmä kävi kuvaamassa asuntoamme.
 Rouva pani merkille pelkistetyn tyylin  ja (omasta mielestään) keittiön hiukan valjun värityksen. Keittiön takana olevalle kodionhoitohuoneelle hän mielessään antoi täyden kympin.
 Hiukan ujostellen Rouva kurkisti makuuhuoneeseen, olihan kyseessä pariskunta, jonka molemmat osapuolet ovat miehiä.
-Toisaalta, mietti mielessään, en minä tavallisten pariskuntienkaan makuuhuoneita katsellessani täysin mukaavuusrajoissani ole.
Joulukuusi oli asetettu asunnon keskellä sijaitsevaan lukuhuoneeseen.
-Sopiihan se siihen, mietti Rouva, mutta mitä ihmeellistä siinä on koristeena?
 -Tässä on nyt joulukuusemme, Arkkitehti ilmoitti. Saimme lahjaksi nuo valot, jotka muistuttavat joulukuusta. Emme pääse niistä nyt oikein perille, ovatko hienot vaiko eikö, totesi ja vilkaisi tunnetusti tarkkaa Puolisoaan.
Rouva yskäisi, vilkaisi Herraa, ja sanoi sitten itsensäkin yllättäen:
 -Mitä jos miettisitte yön yli, huomenna vasta on joulukuun 1. päivä ja ehditte asiaa muuttamaan, jos siltä tuntuu. Ehdottaisin, että tulisitte nyt meille marraskuun lopun perinneillalliselle. Voitte illan kuluessa sitten pohdituttaa asiaa myös Pankinjohtajan pariskunnan ja Galleristin kanssa, tunnette kai heidät?
Pankinjohtajan Rouva oli parhaillaan siivouspuuhisssa ennen illalliselle siirtymistä. Kun hän kuuli, että vierasjoukkoa oli laajennettu yläkerran pariskunnalla, hän oitis heitti siivouksen mielestään ja riensi kiiruhtamaan miehensä pukeutumista.
Alakerran Galleristi oli juuri sulkemassa liikettään ja pani tyytyväisenä merkille, että illan sisältöön olikin taatusti tulollaan jotain uutta...


Gallerian joulu tulee olemaan rauhaisa, vain yksi konsertti ja yksi erikoisnäyttely tarjoiluineen.
 Alakerran Kauppiaspariskunnan kotona joulukuuta otetaan vastaan vaatimattomammin - tänäänkin  työpäivä venyy ja lapset ovat pitkään illalla yksinään, koska perheenäiti, Hoitaja, on iltavuorossa.
 Mutta joulun alkua on heidänkin kotonaan.
Villa Charoltten Rouvan marraskuun perinneillallisesta sukeutui mukava ja rento ilta. Kuusenkoristekysymystä phdittiin tarkoin ja nähtäväksi jää, millainen joulukuusesta lopulta tulee.

maanantai 1. elokuuta 2016

Härmän Häjyjen raitilla

Pääsin taannoin avecina mukaan Mieshenkilön kokousmatkalle, joka suuntautui Härmän kylpylään.  Meille mukana olleille puolisoille järjestettiin hieno kierros historiaan, Härmän Häjyjen raitille. Tutustuimme mm taiteilija Juhani Palmun koti/ateljeympäristöön ja  vierailimme  myös viehättävässä kotiseutumuseossa.

http://www.kauhava.fi/palvelut/kulttuuri/museot/kotiseututalo_keskikangas
Siellä kamarissa löysin museona toimivan  ko tilan pienoismallin:



 Museon esineistö oli nukkekotiharrastajalle mahtava ideoiden lähde, tässä muutama maistiainen:

    Upeat lastenvaunut
Tilan alkuperäinen ovi, jonka pinnassa on Härmän Häjyjen puukonjäljet, kun ovat yrittäneet päästä ovesta sisään asukkaita pelottelmaan.
Sinä  näkyvät kun tarkkaan katsoo





 Suosittelen lämpimästi tätä viehättävää kotiseutumuseota, jota ylläpidetään ilman mitään virallisten tahojen tukea.


keskiviikko 25. toukokuuta 2016

Villa Annan kirpparitori

Villa Annan pieni leikkijä, Neiti Neljäjapuolivee, kehitteli viime vierailullan kipparitorin. Tältä näytti - hauskaa oli!
 Kirppari oli järjestetty kirjahyllyn reunalle, ostajta ovat ihan näännyksissä Villa Annan keittiön liepeillä.
 Kirppari koostui tällä kerta   erilaisista ruokatarvikkeista, joita olin antanut leikkeihin.
Ne oli asetttu todella kauniisti  astioihin, joiden koko on ikään kuin norminuken astiakoko. Näillä mentiin -  ja hyviä ostoja tuli tehdyksi.

keskiviikko 11. toukokuuta 2016

Kevätinventaari

Hiljaisuus blogissa ei tarkoita, että en mitään olisi värkkäillyt. Tekemiset Ihan Pienen Vilskeen valmistumisen jälkeen ovat keskittyneet kerhon iltoihin. Tuotoksia tässä:
 Matkavaunuun (retrosellaiseen) valmistui hella,  ja lisäksi varalle (jos sähköt eivät vaunussa toimi) kaasupullo - raaka-aineena mitä muuta kuin Pääsiäismunien kuoria.


Teemaan (retrovaunuun) liittyen valmistui hiirimies. Vaatteet ovat tämän hiirimiehen ammattiin nähden aivan liian siistit. Hän nimittäin toimii sirkuksen roudarina kesäisin. 
 Ja asustaa valmistumassa olevassa retrovaunussa.

Aaltotuoli menee Arkkitehdin asuntoon.

Näillä eväin eteenpäin!

perjantai 1. huhtikuuta 2016

Ihan pieni Vilske pääsi uuteen kotiinsa

Tänään oli se päivä, kun sain viedä Ihan pienen Vilskeen Päiväkoti Vilskeen  http://www.vilske.fi lasten leikittäväksi. Hulina paikan päällä oli nimensä veroinen, mutta kiltisti sitten lapset ja tädit ja yksi setä asettuivat piiriin istumaan ja kuulemaan hiukan talon historiaa. Kyseessähän oli löytötalo, jonka sitten edellisten haltijoiden Bellan, Kikin ja Romeon ja äitinsä Julian luvalla remontoin eteenpäin annettavaksi.
Valmiina Ihan pieni Vilske näyttää tältä:

Varsinainen talo sisältää keittiön ja olohuoneen + yläkerran, jonne kiivutaan portaita. Tämän talon on rakentanut aikanaan Bellan, Kikin ja Romeon täti ihan itse. Paljon sitä ei  tarvinnut tuunata, muutamalle seinälle tapettia ja pölyjen puhdistus.
 Keittiössä on  itse tekemäni hella ja tiskikaappi ja jääkaappi
 Hellan levyt on Tanskan kolikkorahoja ja nupit nepparin puoliskoja. Jääkaapin kahva on kynästä. Tiskipöydän allas on työpaikkaruokalan margariinirasia.
Yläkerran tunnelmaa.  Turun markkinoilla tapaamani ystävällinen KOOKAJAn haltijatar lahjoitti nuo tyynyt ja alakerran isoon huoneeseen sijoittamani kivan puusohvan. KIITOS.
Rakensin talon alle lisäkerroksen, siellä on olohuone/lukuhuone ja kylpyhuone. Uudisosan kaikki tapetit on saatu Päiväkoti Vilskeen johtajatar Hennalta, kiitos kovasti!
 Pääsiäistipusta tuli "papukaija" - sen asensimme Neiti Neljäjapuoliveen kanssa häkkiinsä pääsiäisenä.

Alakerrassa on myös kylpyhuone.
 Sain Raunistulan kerhon Ninnalta ja Pirjalta paljon tarvikkeita, mm kuvassa olevat pyyhkeet, matot, nallenaulakon.
 Kylpyhuoneen peili on Päiväkoti Vilskeen johtajatar Hennalta saamani  huulikiiltopurkin peiliosa. Maalasin sen kultaisella värillä, kaunis tuli ;)
 Talo laitettiin tänään  oikein esiintymislavalle, jotta kaikki pääsivät sen hyvin näkemään.
 Kyllä riittii tutkimista..
  Oikein asetuttiin jonoon, ja kaksi kerrallaan sai kurkistella taloon sisään.
 Kuvassa päiväkodin Kalervo ja kyykkimässä Henna.
 Jonossa...
 Yhdessä arkussa oli yllätys...
 Mitähän siellä olikaan?
 Kuvassa Neiti Neljäjapuolivee katselee - muita lapsia myös kuvasin, mutta heistä jätän kuvat päiväkodille, josta vanhemmat voivat niitä halutessaan saada.
 Näin arvokkaasti oli Ihan pieni Vilske näytteillä - ei arvokkaampaa esillä oloa kuvitella voisi.
Vieressä hauskat lasten valmistamat keppihevoset:
Kiitos päiväkoti Vilskeen  http://www.vilske.fi  väelle - tätä taloa oli mukava tehdä. 
Toivon, että siitä riittää iloa Vilskeen pienelle väelle.